13.6.2014 11.00

Kyselytutkimus Toronton herätyksestä helluntaiseurakuntien johtajien parissa

Helluntailaiset johtajat eivät 20 vuoden jälkeenkään innostu torontolaisuudesta mutta uskovat, että liikehdinnän myötä saaduista kokemuksista voi olla vastaisuudessa hyötyä.

"Vaikka avoimuus Pyhän Hengen toiminnalle on tärkeää, herätysliike ei voi suinpäin lähteä joka liikehdintään mukaan. Toisaalta tiukka torjuminen voi sulkea herätysliikkeen Pyhän Hengen toiminnan ulkopuolelle."

Tähän vastaajakommenttiin kiteytyi päänäkemys, joka nousi esiin Ristin Voiton helluntaiseurakuntien johtajien parissa tekemässä kyselyssä. Toronton herätyksen alkamisesta tuli keväällä kuluneeksi 20 vuotta. Uuskarismaattinen liikehdintä alkoi Toronton lentokenttäseurakunnassa vuonna 1994.

Gallupkysely lähetettiin 235 seurakuntaan, vastaukset saatiin 44 seurakunnan pastorilta, vanhimmiston puheenjohtajalta tai yhteyshenkilöltä.

"Liikehdintä vastasi tyhjiöön"

Tutkimuksessa kysyttiin: "Miten helluntaiherätys mielestäsi suhtautui Toronton herätykseen?" Noin kaksi kolmannesta katsoi liikkeen suhtautuneen jonkin verran kielteisesti, kolmasosa jonkin verran myönteisesti. Yksittäiset vastaajat katsoivat suhteen olleen hyvin myönteinen ja hyvin kielteinen.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan, olisiko liikkeen jälkikäteen ajateltuna tullut suhtautua Toronton herätykseen myönteisemmin tai kielteisemmin. 63 prosenttia vastaajista katsoi, että suhtautumisen olisi ollut hyvä olla jonkin verran tai paljon kielteisempää.

– Torontolaisuus oli se aalto, joka mursi terveen kriittisyyden suojaavat muurit seurakunnista. Tavoiteltavan kristillisyyden kriteeri ei enää ollut Sana, vaan kokemus, eräs vastaaja kommentoi.

– Olisi tarvittu jämäkkää ja tervettä ohjausta. Liikehdintä sai kannatusta kun pyhää henkeä ja armolahjoja kaipaava "tyhjiö" näki ja koki jotakin uutta. Hedelmät jäivät monilta osiltaan sielullisiksi ilmiöiksi, toinen vastaaja kirjoitti.
Kolmasosa vastaajista katsoi, että suhde liikehdintään olisi voinut olla jonkin verran tai paljon myönteisempää.

Ylistys jakaa näkemykset

Kaksi kolmasosaa vastanneista oli jonkin verran tai täysin samaa mieltä väittämästä "Toronton herätyksen myönteinen hedelmä Suomessa on ylistysmusiikin määrän lisääntyminen helluntaiseurakunnissa".

– On luonnollista, että varsinkin nuoret laulavat lauluja, jotka ovat syntyneet tänä aikana. Seurakunnassa tulee olla kuitenkin ylistyslaulujen lisäksi sanomallisia lauluja, eräs vastaaja sanoi.

Ylistysmusiikki ei sytyttänyt kolmasosaa vastanneista.

– Ylistysmusiikin osalta tapahtui kuilun lisääntymistä uuden ja vanhan sukupolven välillä, toinen vastaaja arvioi.

"Paimentehtävä unohtui"

Eräs torontolaisuuden jälkipuinnin keskeisiä kysymyksiä on ollut se, johtuivatko seurakuntia repineet riidat opillisista eroista vai oliko kysymys enemmän ihmissuhdeongelmista ja uudesta vallanjosta.

– Jos hajaannus pääsee seurakuntaan ulkopuolelta, kysymyksessä on tavallisesti seurakunnan vanhimmiston paimentehtävän unohtaminen, eräs vastaaja kommentoi.

Osalle vastaajista torontolaisuuteen liittyvät ilmiöt kuten nauru ja vapina tekivät yhteistyön käytännössä mahdottomaksi. Keskustelu jumittui paikoin myös siksi, ettei liikehdinnässä osattu aina nähdä mitään myönteistä.

"Jumalan työ kestää arvostelun"

73 prosenttia vastaajista oli täysin tai jonkin verran eri mieltä väittämän "Toronton herätyksen torjuminen oli tappio helluntaiherätykselle" kanssa.

– Toronton herätyksen virhe oli ilmiöiden korostaminen. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta, Pyhä Henki on myös terveen harkinnan ja ymmärryksen Henki. Toronton herätyksessä on vaikea nähdä evankeliumin julistusta, yksi vastaajista arvioi.

- Näyttää siltä, että lännestä tuleviin ilmiöihin pitää aina olla varauksellinen ja hyväksyä viiveellä. Jumalan työ kestää arvostelun ja ilmiöt ovat uskottavia, muutosta aikaan saavia ja Kristusta korostavia. Näin ei tainnut nyt käydä, eräs vastaaja kirjoitti.

"Pyhän Hengen vaikutukselle tarvetta"

Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan, miten Toronton herätykseen tai sen kaltaiseen liikehdintään suhtauduttaisiin, jos sellainen rantautuisi Suomeen nyt.

60 prosenttia vastaajista arvioi, että suhtautuminen olisi aiempaa myönteisempää. Osa vastaajista uskoi, että menneestä on opittu.

– Pyhän Hengen vaikutukselle olisi seurakunnissa aina tarvetta. Saattaisi olla, että myönteisyyttä löytyisi. Torontolaisuuden myötä opitusta olisi varmaan hyötyä myös negatiivisten ilmiöiden ohjauksessa, yksi vastaaja kirjoitti.

– Moninaiset Hengen ilmiöt ja karismaattisuus yleensä ovat nyt tutumpia sekä seurakuntaelämän arjen että kristillisen median vaikutuksesta. Ja elämä osoittaa, että lähellä Jumalaa on mukavampi kuin kaukana Jumalasta. Hengellinen vireys on mukavampaa seurakuntaelämässä kuin välinpitämättömyys ja hiljaisuus, eräs vastaaja kannusti.

 

Ristin Voitto

Anssi Tiittanen