Helluntailiike on kristinuskon suuntaus

Helluntaiherätyksellä ei ole varsinaisesti perustajaa tai oppi-isää eikä sillä ole koskaan ollut yhteistä kansainvälistä tai kansallista johtajaa. Helluntailainen tunnustus nojautuu apostoliseen uskontunnustukseen sekä 2000-luvun alussa hyväksyttyihin uskon pääkohtiin, helluntailaiseen uskontunnustukseen. 

Keskeisintä helluntailiikkeen teologiassa on usko siihen, että jokaisella ihmisellä tulee olla henkilökohtainen suhde Jumalaan. Tämä on mahdollista uskomalla Jeesukseen ja hänen sovituskuolemaansa. Tätä suhteen syntymistä kutsutaan uskoontuloksi. Se voi olla tiettynä hetkenä tapahtunut kokemus tai pitkäaikainen prosessi, jossa ihminen vakuuttuu siitä, että Jeesus on Jumalan poika ja henkilökohtainen syntien sovittaja. Uskoontullut ihminen ottaa kasteen Jeesukseen ja sitoutuu näin hänen opetuslapsekseen liittyen kasteessa paikallisen seurakunnan jäseneksi. Jokaiselle uskovalle nähdään tärkeäksi myös se, että hän saa kokea Pyhän Hengen kasteen henkilökohtaisesti. Tämä on yleisimmin tietty tunnepitoinen kokemus, jossa saadaan usein myös kielilläpuhumisen armolahja.

Eräs helluntailainen piirre on kiinnostus maailman viimeisiin tapahtumiin eli eskatologiaan. Jotkut liikkeen julistajista ovatkin erikoistuneet Raamatun eskatologisten kirjoitusten tulkitsemiseen. Helluntailaiset odottavat Jeesuksen takaisin paluuta hetkenä minä hyvänsä noutamaan omansa tästä maailmasta. Jeesuksen tulon odotus on asenne, jonka Jeesuksen nähdään jättäneen perinnöksi kaikille omilleen. Jeesuksen tulon odotus on myönteinen asia. Se auttaa kristittyä valvomaan elämäänsä ja olemaan valmis Jeesuksen paluuseen.

Nämä oppinäkemykset ovat siirtyneet ja muovautuneet ikään kuin perimätietona sukupolvelta toiselle. Aivan Suomen helluntailiikkeen syntyhistorian alussa mukana oli useita pappiskoulutuksen tai muun akateemisen koulusivistyksen saaneita voimahahmoja. Tuolloin muotoiltiin tärkeät opilliset linjaukset muun muassa paikallisesta seurakunnasta, uskovien kasteesta, ehtoollisen vietosta, Pyhän Hengen kasteesta ja seurakuntien yhteisestä toiminnasta. Näitä näkemyksiä ei kuitenkaan kirjattu virallisiin asiakirjoihin. Siksi helluntaiherätyksessä on ollut vapautta tuoda esille erilaisia teologisia näkemyksiä ja koetella niitä yhteisön keskellä. Aikaisempina vuosina oikeasta opista huolehtivat arvostetut raamatunopettajat julistuksensa kautta. Sittemmin myös liikkeen viikkolehti Ristin Voitto on ollut merkittävässä roolissa opin muotoutumisessa.

2000-luvulle tultaessa Suomen helluntailiikkeessä koettiin, että erilaisten oppien ja sähköisen viestinnän kasvaessa oli tarve kirjata ylös keskeisimmät uskonkohdat. Suomen Helluntaikirkon eettis-opillinen työryhmä työsti helluntailiikkeen uskon pääkohdista kymmenkohtaisen tiivistelmän, joka hyväksyttiin helluntaiherätyksen Talvipäivillä Seinäjoella 19.1.2001. Uskon pääkohtien sisältö pohjautuu Raamattuun. Helluntaiseurakunnissa voidaan yhtyä myös apostolisen uskontunnustuksen sisältöön.

Helluntaiherätyksen uskon pääkohtien valmistuttua alettiin pian valmistella niitä tarkemmin avaavaa selitysteosta, joka ilmestyi tammikuussa 2014. 

Helluntaiherätyksen uskon pääkohdat

Raamattu

Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen innoituksesta syntynyt Jumalan sana ja oppimme ainoa perusta.

Jumala

On yksi, iankaikkinen Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala on taivaan ja maan luoja.

Jeesus Kristus

Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta ja eli synnittömän elämän opettaen ja tehden tunnustekoja. Ristinkuolemallaan Jeesus sovitti maailman synnin, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen Isän oikealle puolelle.

Ihminen, syntiinlankeemus ja pelastus

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä, mutta syntiinlankeemuksessa ihminen joutui eroon Jumalasta. Uskomalla Jeesukseen ihminen saa lahjaksi vanhurskauden ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi.

Pyhän Hengen työ

Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Jeesus Kristus kastaa uskovan Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja seurakunnan rakentumiseksi niin kuin apostolien aikana. Uskova on tarkoitettu elämään Pyhän Hengen täyteydessä Hengen hedelmää kantaen.

Seurakunta

Seurakunta on Kristuksen perustama ja johtama, apostolien opetukselle rakennettu uskovien yhteisö. Kaikki uskovat kaikkialla ja kaikkina aikoina kuuluvat yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, joka näkyvällä tavalla ilmenee paikallisseurakuntana. Jeesus Kristus käski seurakuntaansa tekemään kaikista kansoista opetuslapsia, kastamaan ja opettamaan heitä. Seurakunta muodostaa hengellisen papiston, jonka tehtävänä on palvella Herraa ja osoittaa kristillistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

Kaste

Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liitetään paikalliseen seurakuntaan.

Ehtoollinen

Ehtoollinen on Jeesuksen seuraajilleen asettama muisto- ja yhteysateria, jossa hän on uskon kautta itse läsnä. Ehtoollinen julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Kuolema ja ylösnousemus

Kaikki ihmiset kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen. Vanhurskaat nousevat elämän ylösnousemuksessa ja jumalattomat tuomion ylösnousemuksessa.

Jeesuksen tulemus ja iankaikkisuus

Jeesus Kristus tempaa lupauksensa mukaan seurakuntansa luokseen, minkä jälkeen hän tulee kuninkaana hallitsemaan koko maailmaa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tämä on vanhurskaiden ikuinen osa.